Roduista / about the breed.

SHIKOKU

"Keskikokoinen, hyvin tasapainoinen koira, jolla hyvin kehittynyt, kiinteä lihaksisto. Pystyt korvat ja kiertyvä tai sirppimäinen häntä. Voimakas, hyväluustoinen ja tiivis. "

KAI

"Keskikokoinen, tasapainoinen, vankkarakenteinen koira, jolla hyvin kehittynyt lihaksisto. Tyypillinen Japanin vuoristoalueiden koira. Voimakkaat raajat ja lujat kintereet. "

Shikoku

Shikoku on keskikokoinen, japanilainen Nihonken rotuihin kuuluva koirarotu. Rodulle tyypilliset värit ovat seesamin eri tummuusasteet, mutta myös punaisia ja black and tan värisiä yksilöitä löytyy. Rotu on harvinainen kotimaansa ulkopuolella.

HISTORIA

Shikokuja käytettiin ensisijaisesti suurriistan, kuten villisikojen ja peurojen metsästykseen Kochin prefektuurissa. Nykyään se on Japanissa niin metsä-, vahti- kuin seurakoirakin. Koirista on käytetty myös nimitystä Kochi-ken. Rotu julistettiin vuonna 1937 kansallisaarteeksi, jolloin se nimettiin Shikokun saaren mukaan.

LUONNE

Shikokut ovat energisiä, vahvaluontoisia ja lojaaleja perheelleen. Niille on tyypillistä suhtautua vieraisiin ihmisiin välinpitämättömästi ja osa yksilöistä saattaa suhtautua epäluuloisesti uusia ihmisiä ja asioita kohtaan. Shikokun sosiaalistaminen pennusta asti on erityisen tärkeää. Shikokuilla ei ole tyypillisesti miellyttämisenhalua, minkä vuoksi ne eivät ole parhaita harrastekoiria, mutta ärsivällisellä harjoittelulla rotu on nopea oppimaan. Vahvan riistavietin vuoksi vapaana pito voi olla haastavaa. Shikokut ovat suhteellisen hiljaisia koiria, mutta haukkuvat esimerkiksi vahtiessaan kotiaan.

TERVEYS

Rodussa tavataan perinnöllisiä sairauksia, kuten lonkkadysplasiaa, epilepsiaa, allergioita ja panosteiittia. Harvinaisuudestaan johtuen rodun terveydentilasta on vielä vähän tietoa. Kapea kanta ja sukusiittoisuus rodun historiassa ovat usein sairauksien syynä.

KENELLE ROTU SOPII

Shikoku sopeutuu hyvin erilaisiin perheisiin. Rotu vaatii aktiivisen elämäntavan, jossa se pääsee liikkumaan ja touhuamaan monipuolisesti. Aikuiset koirat eivät välttämättä tule toimeen vieraiden koirien tai muiden eläinlajien kanssa. Omistajalla olisi hyvä löytyä jonkinlaista koirakokemusta, sillä rotu ei ole helpoin ensimmäiseksi koiraksi.

KOULUTUS

Jotta shikokusta kasvaa vakaa ja itsevarma koira, on koulutustakin tärkeämpi totuttaa koira erilaisiin tilanteisiin ja ihmisiin. Shikokuille tärkeintä on kouluttaa sellaisia taitoja, joita siltä vaaditaan jokapäiväisessä elämässä. Palkkaaminen tulee miettiä yksilökohtaisesti. Lähtökohtaisesti rotu on haastava kouluttaa, mutta oikean motivoinnin lähteen

Kai

Kainkoira on keskikokoinen alkukantainen koirarotu ja on yksi kuudesta Japanilaisesta alkuperäisrodusta. Rotu tunnetaan myös nimellä “Kai tora-ken” tai tiikerikoira, rodulle ominaisen juovikkaan, brindlen, karvapeitteen takia, joka erottaa sen muista japanilaisista roduista. Jokaisen kainkoiran tulisi olla raidallinen. Rodun kolme hyväksyttävää väriä ovat mustabrindle (kuro-tora), brindle (chu-tora) ja punabrindle (aka-tora).

HISTORIA

Rotu polveutuu muinaisista japanilaisista keskikokoisista koirista ja vakiintui omaksi rodukseen vuorten ympäröimällä Kain alueella Yamanashin piirikunnassa. Rotua on alkuperäisesti käytetty pääasiallisesti villisian ja kauriin metsästykseen. Näiden koirien voimakkaan laumavietin uskotaan vaikuttaneen rodun säilymiseen puhtaana. Nykyään rotu toimii lähinnä seurakoirana. Rotu julistettiin kansallisaarteeksi vuonna 1934.

LUONNE

Luonteeltaan kainkoirat ovat älykkäitä, itsenäisiä ja valppaita. Kainkoirien luonnetta on kuvailtu myös kissamaiseksi. Itsenäisyydestään huolimatta kainkoirat luovat yleensä voimakkaan suhteen omistajaansa tai perheeseensä. Vieraisiin ihmisiin ja koiriin kainkoirat yleensä suhtautuvat varautuneesti. Tästä syystä kainkoirat yleensä vaativat runsaasti sosialistamista pentuiästä alkaen aikuisuuteen asti. Kainkoirat ovat melko nopeita oppimaan ja ehkä jopa nopeampia kuin muut japanilaiset rodut yleensä. Kainkoirilta löytyy jonkin verran metsästysviettiä ja lisäksi ovat usein hyviä kiipeilemään ja uimaan.

TERVEYS

Kainkoirien terveydestä on rajallisesti tietoa johtuen rodun harvinaisuudesta. Rodussa on tavattu monia kaikilla koirilla yleisesti löytyviä vikoja ja sairauksia. Lisäksi rodulla esiintyy jonkin verran niin kausi- kuin ruoka-aineallergioita. Suomessa kainkoirien terveystutkimuksien aste yleisimpien tutkimuksien osalta on todella korkea.

KENELLE ROTU SOPII

Kainkoira on melko sopeutuvainen rotu ja sopii hyvin monenlaisiin perheisiin. Kainkoirat viihtyvät perheen tai omistajan kanssa sekä nauttivat erilaisista harrastuksista ja yhteisestä tekemisestä omistajan kanssa, mutta eivät välttämättä sovellu tavoitteelliseen harrastamiseen. Yleensä kotona kainkoirat ovat rauhallisia, mutta käyttävät mielellään energiansa ulkona tai omistajan kanssa harrastaessa. Aikuiset koirat eivät välttämättä tule toimeen vieraiden koirien, korostuneesti oman sukupuolen edustajien, kanssa.

KOULUTUS

Kainkoiran koulutus vaatii johdonmukaisuutta ja määrätietoisuutta. Kainkoira oppii verrattaen helposti hyvässä ja huonossa. Koiralle sopivan palkkaamisen löytäminen voi olla haastavaa, jotta motivaatio pysyy, lisäksi koulutuskerrat tulisi pitää tiiviinä ja verrattaen lyhyinä. Kainkoira vaatii runsaasti sosiaalistamista ja totuttamista uusiin tilanteisiin, ihmisiin ja koiriin pennusta aikuiseksi itsevarmuuden luomiseksi. Lisäksi arkitaitojen opettelu heti pennusta pitäen on tärkeää, koiran mahdollisesti haastavan luonteen takia. Harrastusmotivaatio on yksilöllistä.